Yhdistyksen jäsenretki suuntautui tänä vuonna Lappeenrantaan, ja sen ajankohtana oli lämmin kesäpäivä 16.6. Aiempien retkien tapaan osallistujat saapuivat omia teitään ensimmäiseen käyntikohteeseen, joka oli Mälkiällä sijaitseva Kanavamuseo. Ennen opastettua kierrosta silmäilimme säilynyttä vanhaa kanavaa ja Mälkiän vanhaa sulkua. Nykyisin Liikenneviraston omistamassa museossa oppaanamme oli Pirkko Kilpi Lappeenrannan matkailuoppaista. Museossa esitellään niin vanhan kuin tänä vuonna 50 vuotta täyttäneen uuden kanavan vaiheita. Opastuksen lomassa kävi ilmi, että vierailijoidenkin joukosta löytyi monenlaisia kanavaan ja sen laivaliikenteeseen liittyviä tarinoita ja tietoja – jopa siinä määrin, että museolle alettiin ideoida aiheeseen liittyvää tapaamista. Se voitaisiin toteuttaa yhdistysten voimin, ja osallistujat voisivat puolin ja toisin laajentaa tietämystään aiheesta.
Tunnin kierroksen jälkeen ryhmä siirtyi puolentoista kilometrin päähän Kanavansuun Perinnelaivayhdistyksen telakalle, jossa yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Imeläinen ja telakkamestari Paavo Ripatti esittelivät telakkaa sekä sen toimintaa ja historiaa. Pääsimme myös tutustumaan UPM-yhtiön höyryhinaaja Hurmaan (1902) sekä Imeläisen omistamaan dieselhinaaja Tikkaan (1972), joka nykyisin on huvikäytössä. Kaikkiaan telakan alueella on kotipaikka yli 30 vanhalla aluksella, joista suurin osa on nyt yksityiskäytössä. Niiden joukossa on myös useita perinnealusrekisteriin hyväksyttyjä höyry- ja moottorialuksia.
Telakan toiminta juontaa juurensa paikalla 1800-luvulla toimineen T. & J. Salvesenin sahaan, jonka yhteyteen perustettiin lotjaveistämö vuonna 1890. Saha siirtyi 1910-luvulla Kaukas Oy:lle, joka jatkoi siellä niin lotjien rakentamista kuin oman laivakaluston kunnostusta ja huoltoa. Vuodesta 1969 telakka toimi Tehdaspuu Oy:n alaisuudessa hinaajien ja uittokaluston tukikohtana. Kun paikalle tuli 2000-luvulla yksityinen yrittäjä, telakka avautui myös huvialuksille.
Telakan säilyminen oli 2000-luvun alussa uhanalainen, sillä paikalle suunniteltiin rivitaloja. Eri vaiheiden jälkeen Perinnelaivatelakkayhdistys sai vuokrattua telakan vuonna 2007. Telakka-alue rakennuksineen on säilynyt varsin hyvin historiallisessa asussaan eikä alueelle ole tehty uudisrakentamista 1950-luvulla valmistuneen konepajarakennuksen valmistumisen jälkeen. Telakka on aktiivisessa käytössä. Alueella on kaksi nostorataa, joilla voidaan telakoida erikokoisia aluksia erilaisia korjaus- ja kunnostustöitä varten. Parhaillaan kunnostettavana on mm. Suomen vanhin höyryhinaaja, vuonna 1871 valmistunut Ahkera.